24.05.2017

Vektori vai rasteri? Kuinka selvitä kuvien tiedostomuotojen viidakossa

Tiedostopäätteiden tiheässä viidakossa voi välillä sormi mennä suuhun tottuneemmallakin tekijällä. Mitä oikeasti tarkoittavat lyhenteet kuten jpg, png, gif, eps, ai, ynnä muut kirjainyhdistelmät, joita kuullaan käytettävän?

Kun puhutaan ylipäänsä kuvista, kuvituksista, taulukoista ja graafeista, ne jaotellaan karkeasti kahteen muotoon: rasteri- ja vektorigrafiikkaan. Miten nämä siis eroavat käytännössä toisistaan?

Puhutaan ensin kuvapisteistä eli pikseleistä. Kaikki rasterimuodossa olevat tiedostot koostuvat pikseleistä. Se kuinka paljon pikseleitä kuvassa on, määrittää kuvan laadun; eli mitä enemmän kuvassa on pikseleitä, sitä parempilaatuinen kuva on. Digitaaliseen käyttöön tarkoitetut kuvatiedostot voivat olla pikselitiheydeltään eli resoluutioltaan niinkin alhaisia kuin 72 ppi (pixels per inch eli pikseliä tuumaa kohti). Käsittelemämme kuvaresoluutio ja toisessa yhteydessä käytetty näyttöresoluutio eli display resolution tarkoittavat eri asioita. Näyttöresoluutiolla viitataan digitaalisten näyttöjen mittoihin, leveys x pituus (width x height), pikseleissä. Vaikka nämä asiat enemmän tai vähemmän sivuavat toisiaan, emme paneudu siihen nyt, koska aihe haarautuu helposti omaksi luvukseen.

Kun siirrytään digitaalisesta mediasta painettuihin formaatteihin kuten lehtiin ja muihin printtijulkaisuihin, pikseleitä tarvitaan huomattavasti enemmän, jotta kuvan tarkkuus säilyy. Sanomalehtijulkaisuissa ja suurtulosteissa, kuten messuseinissä resoluutioksi tarvitaan 150 dpi. Ja nyt tarkimmat lukijat ovat jo huomanneet, että käytämme printtiresoluution yhteydessä ppi-termin (pixels per inch) sijasta dpi-lyhennettä, joka tulee sanoista dots per inch eli pisteitä tuumaa kohti. Tämä muunnos johtuu siitä, että tulostimet ja painokoneet tulostavat pisteitä eivätkä pikseleitä. Printatun kuvan laatu riippuu siis pistetiheydestä tuumaa kohti. Lehti- ja kirjajulkaisuissa tarvittava pistetiheys eli resoluutio tulee olla vähintään 300 pistettä tuumaa kohti. Lisäksi pitää ottaa huomioon kuvan mitat eli leveys ja korkeus. Jos kuvan resoluutio on 300 ppi, mutta mitat ovat esim. 600 x 400 px, kuva tulostuu hieman postimerkkiä isompana vielä selkeänä, mutta venytettäessä yhtään isommaksi laatu alkaa kärsiä (kts. kuva 1).

Vektorigrafiikka on tietokonegrafiikkaa, jossa käytetään bézier-pisteisiin ja -käyriin perustuvaa piirtotekniikkaa. Vektoripiirrokset perustuvat pisteiden koordinaatteihin ja matemaattisiin funktioihin, jotka määrittävät pisteiden väliset käyrät. Käyrien suuntaa ja jyrkkyyttä säädellään pisteiden juuressa olevilla kahvoilla. Nämä ominaisuudet mahdollistavat vektorigrafiikan skaalattavuuden ilman, että laatu kärsii. Vektorigrafiikka on siis täysin resoluutioriippumatonta.

Vektorigrafiikan tarkkuuden ja skaalattavuuden takia, sitä käytetään yksinomaan logosuunnittelussa, typografiassa, infografiikassa ja kuvituksissa, joita ei voida realistisin kuvin kertoa.

Kummallakin formaatilla on puolensa ja käyttötarkoituksensa. Vektorigrafiikalla on haastavaa saada aikaan fotorealistista lopputulosta, koska se perustuu matematiikkaan. Rasterimuodossa tallennetut valokuvat ovat siis kevyin ja varmin keino saada todellisuutta vastaava kopio realistisesta maailmasta.

Vektorigrafiikka taas ohittaa rasterimuotoiset kuvat kiitäen kun tarvitaan yksityiskohdiltaan tarkkaa grafiikkaa, joka pysyy yhtä tarkkana niin pienissä kuin isoissakin mitoissa.

Lataa itsellesi ohjeistus tiedostomuodoista muistutukseksi ja ota vaikka työpisteelle talteen.

Laura / Roban Konna

Avainsanat: graafinen suunnittelu, markkinointi

Jaa somessa